Parituskriminalisointi rajoittaa seksipalveluiden järjestämistä

Suomen rikoslain mukaan paritus on rikos. Parituksella tarkoitetaan toimintaa, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä käyttäen hyväksi toisen ryhtymistä maksulliseen seksiin (sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan tekoon). Laissa luetellaan seuraavat hyväksikäytön muodot:

• paikan järjestäminen maksullista seksiä varten
• maksullista seksiä tarjoavien henkilöiden majoittaminen vakiintuneena osana liiketoimintaa, siten että majoittaminen oleellisesti edistää maksullisen seksin toteutumista
• yhteystietojen markkinoiminen tietoisena siitä, että tämä edistää maksullisen seksin toteutumista
• jonkun houkutteleminen myymään seksiä.

Käytännössä parituspykälä kieltää bordellit ja sellaisen seksipalveluiden kaupallisen markkinoinnin ja kaupallisen organisoimisen, jossa taloudellista hyötyä tulee useammalle kuin yhdelle henkilölle.

Sen sijaan paritusta ei ole se, että seksityöntekijä ostaa itselleen tarvitsemiaan palveluita, esim. kirjanpito tai siivous. Paritusta ei myöskään ole normaalisti tapahtuva asuinhuoneiston vuokraaminen seksityöntekijälle.

Jos paritus on erityisen suunnitelmallista, se voidaan katsoa törkeäksi paritukseksi, josta rankaistaan ankarammin.

Omassa pykälässään (10 §) on määritelty, minkälaisia seksipalveluita parituspykälässä tarkoitetaan. Määritelmästä voisi päätellä, että siinä tarkoitettaisiin käytännössä ainakin seuraavia tekoja, kun ne tapahtuvat maksua vastaan:

• emätinyhdyntä
• anaaliyhdyntä
• suuseksi
• sukupuolielimeen kohdistuva eroottinen hieronta tai koskettelu

Laki saattaa koskea muitakin seksuaalisia tekoja, mutta tältä osin lakiteksti on hyvin epämääräinen.