2. Naiskauppa

Naiskauppa käsitteenä on ongelmallinen, koska sen merkitystä on laajennettu, niin että se käytännössä kattaa koko liikkuvan prostituution. Epämääräisten ja laajojen käsitteiden ongelma on, että ne niputtavat yhteen kovin erilaisia asioita ja ongelmia.

On tärkeää määritellä käytettävät käsitteet mahdollisimman tarkasti, jotta keskustelussa voitaisiin kunnolla paneutua ongelmiin. Silloin kun on kyse valtioiden rajat ylittävästä prostituutiosta, olisi puhuttava liikkuvasta prostituutiosta. Naiskaupasta tulisi puhua silloin, kun toimintaan liittyy pakottamista, valheellisilla lupauksilla houkuttelua tai vapaudenriistoa.

Naiskaupan perusongelma on sama kuin ihmissalakuljetuksessa. Köyhien maiden ihmiset haluavat lähteä etsimään parempaa toimeentuloa rikkaammista maista, siitä huolimatta että he joutuvat lainsuojattomaksi työvoimaksi. Ainakin osa naiskaupan ja ihmissalakuljetuksen uhreista on tietoisia laittomaan maahanmuuttoon ja laittomaan työskentelyyn liittyvistä riskeistä. He kuitenkin tekevät lähtöpäätöksen, koska toive ja tarve paremmasta toimeentulosta on heille niin merkittävä.

Sekä naiskaupan että ihmissalakuljetuksen julmaa todellisuutta on, että osa uhreista joutuu kohtaamaan täysin epäinhimillistä kohtelua. Monet joutuvat alistumaan huonompiin olosuhteisiin kuin olivat etukäteen varautuneet.

Näiden uhrien auttamisen tekee hankalaksi se, että lainsäädäntömme mukaan he ovat samalla myös rikollisia. He ovat rikkoneet maahantulosäädöksiä, he työskentelevät ilman työlupaa pimeillä työmarkkinoilla ja mahdollisesti oleskelevat maassa laittomasti. Useimmiten heidän intressissään on paeta oleskelumaansa viranomaisia, ja he alistuvat mieluummin ansaitsemaan rahaa epäinhimillisissä olosuhteissa kuin joutuvat karkotetuksi takaisin lähtömaahansa.

On väitetty, että seksipalveluiden oston kriminalisoimisella voitaisiin auttaa naiskaupan uhreja tai estää naiskauppaa. Tällaisella toimenpiteellä ei kuitenkaan ole minkäänlaista vaikutusta niihin olosuhteisiin, joiden takia naiskaupan uhriksi joutuneet ovat tehneet lähtöpäätöksensä. Seksiasiakkuuden kriminalisointi johtaa siihen, että rikollinen paritusorganisaatio saa toiminnasta tiukemman otteen, koska toiminta on entistä suuremmassa määrin lain ulkopuolella. Tämä heikentää uhrien asemaa entisestään.

Tällainen kriminalisointi on naiskaupan ratkaisuyrityksenä toivoton. Kriminalisointi johtaa vain siihen, että rikollisen toiminnan organisoijat ansaitsevat toiminnallaan entistä paremmin ja uhrit uhriutuvat entistä enemmän.

On esitetty myös, että naiskaupan uhreja varten perustettaisiin todistajansuojeluohjelmia ja että osa uhreista voisi saada väliaikaisen tai jopa pysyvän oleskeluluvan, jotta uhrit voisivat turvallisesti todistaa paritusorganisaatioita vastaan. Tällaiset toimenpiteet saattaisivat jossain määrin auttaa viranomaisia löytämään keinoja taistelussa rikollisia organisaatioita vastaan. Seksipalveluiden oston kriminalisointi kuitenkin vaikeuttaisi viranomaisten mahdollisuuksia löytää eniten avun tarpeessa olevia naiskaupan uhreja.

Mikäli uhreja halutaan oikeasti auttaa, on keskityttävä toimenpiteisiin, joilla voidaan löytää eniten apua tarvitsevat. Heille tulee tarjota sellaista apua, joka vastaa heidän omiin tarpeisiinsa. Tämän toiminnan onnistumisen edellytyksenä on, että tunnustetaan tosiasiat uhrin kannalta: hän on tullut maahan ansaitsemaan rahaa. Jos prostituoitua yritetään väkisin pelastaa pois prostituutiosta, ei auttaminen voi onnistua.

Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjan naiskauppa-käsitteen määrittely aiheuttaa tulkintaongelmia juuri tässä kysymyksessä, koska siinä todetaan, ettei naiskaupan uhrin alkuperäisellä suostumuksella ole merkitystä. Mikäli prostituoitu joutuu elämään tai työskentelemään orjuuden kaltaisissa olosuhteissa tai joutuu vastoin tahtoaan jatkamaan prostituutiossa, silloin alkuperäisellä suostumuksella ei tulekaan olla merkitystä. Muissa tapauksissa henkilön oman suostumuksen tai intressin huomiotta jättäminen aiheuttaa ongelmia.

Naiskauppa on erittäin kielteinen ilmiö, jota tulisi pyrkiä rajoittamaan. Naiskaupan uhreille tulisi saada apua. Naiskaupan estämisen ja uhrien auttamisen onnistumisen kannalta on oleellista, että tarkemmin määritellään millaisesta naiskaupasta on kysymys ja missä pahimmat ongelmat ovat.

Naiskaupan suurin ja tärkein syy on köyhyys, joka ajaa ihmiset etsimään parempaa toimeentuloa rikkaammista maista. Siksi maailmanlaajuinen köyhyyden vastainen toiminta on kaikkein tärkeintä. Naiskauppaa tulee ehkäistä myös valistuksen avulla, niin että ihmisillä ei olisi totuudenvastaisia odotuksia omista mahdollisuuksistaan rikkaammissa maissa.

Kansainvälisen rikollisuuden vastaista toimintaa tulee tehostaa. Naiskauppaa ja ihmiskauppaa harjoittavien rikollisjärjestöjen kiinni saamiseksi tarvitaan suoraan rikollisjärjestöjen toimintaan kohdistuvaa lainsäädäntöä, joka antaa viranomaisille tehokkaat tutkintavaltuudet.

Nykyinen parituslaki, joka niputtaa yhteen asiallisesti toimivat seksipalvelut ja rikollisen paritustoiminnan on tehoton naiskaupan torjunnassa. Parituslaki vaikeuttaa laillisesti ja asiallisesti järjestettyjä seksipalveluita, mutta antaa heikot tutkintavaltuudet rikollisesti järjestetyn naiskaupan tutkintaan. Paritusta koskevaa lakia on korjattava niin, että se puree paremmin rikollisjärjestöihin eikä estä asiallisesti järjestettyjä seksipalveluita.