3. Paritus

Rikoslain 20 luvun (Seksuaalirikoksista) 9 § (Paritus) määrittelee paritukseksi kaiken toiminnan, jossa hankitaan taloudellista hyötyä maksullisten seksipalveluiden organisoimisesta.

Lain taustalla on ajatus, jonka mukaan kukaan ei voi vapaaehtoisesti omasta halustaan työskennellä seksipalvelutyössä, vaan seksipalveluita tarjoavat nähdään vailla omaa tahtoa olevina uhreina, joita tulee suojella parittajan toiminnalta.

Kuitenkaan prostituoitu ei voi olla paritusrikoksen asianomistaja eikä voi saada uhrina korvausta niin kuin muiden seksuaalirikosten uhrit. Niinpä parituspykälän sijaitseminen seksuaalirikosten yhteydessä on epälooginen. Jo tämä paljastaa parituspykälän perustelun ongelmallisuuden.

Prostituoitujen kannalta laki on erittäin ongelmallinen, koska se ei kerro, miten prostituutiota voisi harjoittaa laillisesti. Parituspykälän mukaan on selvää, että työtä ei ole mahdollista tehdä työsuhteessa eikä prostituoiduilla ole mahdollisuutta perustaa yhdessä liikeyritystä.

Parituspykälä vaikeuttaa myös muita seksialan palveluita tarjoavien työtä, koska laki on kirjoitettu niin laveasti, että mikä tahansa seksialan palvelu, jossa tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai mielihyvää, voidaan katsoa toiminnaksi, johon tulisi soveltaa parituspykälää.

Tämä on johtanut siihen, että seksialan palveluita tarjoavat yritykset joutuvat käyttämään mainonnassaan vihjailevia lupauksia, koska asiallisen ja suoran informaation antaminen saattaisi johtaa paritussyytteeseen. Suoraan seksiin viittaavia (ja jopa yliampuvia) mainoslupauksia ovat pystyneet antamaan vain puhelinseksiyritykset ja muut sellaiset yritykset, joilla ei toiminnan luonteen takia ole pelkoa paritussyytteistä.

Parituspykälä ei suojele seksialalla työskenteleviä, koska se ei tunnusta seksialan työntekijöiden oikeutta turvallisiin työoloihin. Päinvastoin se asettaa kyseenalaiseksi koko elinkeinomme.

Nykyinen parituslaki palvelee ainoastaan rikollisten paritusjärjestöjen etua, koska laki estää laillisesti järjestettyä seksiliiketoimintaa ja vaikeuttaa itsenäisesti toimivien seksityöntekijöiden toimintaa.

Paritusta koskevaa lakia on muutettava siten, että laki tunnustaa mahdollisuuden harjoittaa seksityötä ja seksiliiketoimintaa laillisesti. Samalla on tiukennettava lakia siten, että se parantaa viranomaisten mahdollisuuksia puuttua rikollisten paritusorganisaatioiden toimintaan.

Paritus tulee määritellä toiminnaksi jossa

• pakottamisen, uhkailun tai kiristyksen avulla käytetään hyväksi toisen harjoittamaa seksityötä
• painostetaan tai pakotetaan joku ryhtymään seksityöhön tai vastoin tahtoaan jatkamaan seksityössä
• tai käytetään seksiliiketoiminnassa hyväksi henkilöä, jolla ei ole laillisia työntekijän oikeuksia.

Lisäksi parituspykälään on otettava samankaltainen vakavuusasteikko kuin muissakin rikoksissa: lievä-tavallinen-törkeä. Parituspykälä olisi myös syytä siirtää seksuaalirikosten yhteydestä esimerkiksi väkivaltarikosten tai talousrikosten yhteyteen.