5. Ihmisoikeudet seksityössä

Ihmisoikeudet ovat seksibisneskeskustelussa tärkeä mutta myös ongelmallinen näkökulma.

Hankaluutena on, että prostituutiota koskevien ihmisoikeussopimusten taustalla on ns. abolitionistinen ajattelumalli eli ideologia, joka näkee prostituution orjuuden muotona. Niinpä ihmisoikeussopimukset yksioikoisesti vaativat toimenpiteitä, joilla tukahdutetaan prostituutiota riippumatta siitä, onko kyseessä orjuus vai vapaaehtoinen työskentely.

Ihmisoikeussopimukset eivät tunnusta seksityötä työksi, jonka harjoittajalla tulisi olla samankaltaiset järjestäytymistä ja työturvallisuutta koskevat oikeudet kuin muiden alojen työntekijöillä. Ihmisoikeuskeskustelussa on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle seksityöntekijöiden oikeus toimeentuloon ja oikeus harjoittaa valitsemaansa elinkeinoa.

Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen tulisi ymmärtää nykyistä laajemmin, niin että se koskisi myös seksityöntekijöitä. Tämän oikeuden tulee sisältää oikeus kieltäytyä tekemästä seksityötä. Mutta sen tulee sisältää myös oikeus tehdä seksityötä turvallisesti ja laillisesti. Seksityön luonteesta johtuen jokaisella seksityöntekijällä tulee myös olla oma henkilökohtainen oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus määritellä omat rajansa, niin että jokainen voi itse valita, mitä seksuaalitoimintoja haluaa tehdä työkseen ja mitä taas ei.

Työhön ja toimeentuloon liittyvät ihmisoikeudet on laajennettava koskemaan myös seksityötä tekeviä, niin että seksityöntekijöillä olisi oikeus työskennellä valintansa mukaan itsenäisenä yrittäjänä tai työsuhteessa. Heillä tulee olla samanlainen järjestäytymisoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa omaa työtänsä koskevissa kysymyksissä kuin kaikkien muidenkin alojen työntekijöillä.

Prostituutioon kerääntyy ongelmia myös sen takia, että usein juuri ne yhteiskunnasta syrjäytyneet, jotka eivät onnistu löytämään muuta selviytymiskeinoa, ajautuvat prostituutioon. Tällaisessa tapauksessa ongelmat eivät johdu prostituutiosta, joten niitä ei myöskään voi ratkaista parantamalla prostituoitujen ihmisoikeuksia. Näiden prostituutioon epäammattimaisesti ajautuneiden kohdalla ongelmien syyt johtuvat mm. päihdeongelmista, työttömyydestä, mielenterveysongelmista ja köyhyydestä.

Yhteiskunnan tukipalvelujen vähentyminen, työelämän vaatimusten kiristyminen ja yhteiskunnan yleinen ilmapiirin koventuminen aiheuttaa syrjäytymistä, jota ei voida estää prostituutiota kriminalisoimalla. Syrjäytymisen estäminen ja riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoaminen on tärkein keino pyrittäessä estämään syrjäytymisestä johtuvaa prostituutiota.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna suurin prostituutioon liittyvä ihmisoikeusongelma on köyhyys. Köyhyys ja muiden toimeentulokeinojen puuttuminen ajaa prostituutioon naisia, lapsia ja miehiä, joille prostituutio näyttäytyy ainoana elinkeinona. Oikeus kieltäytyä seksityöstä on tällaisessa tilanteessa pelkkää teoriaa, jonka toteutumista ei auta prostituution vastainen taistelu.

Jotta seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja elinkeinon valitsemisen vapaus voisivat toteutua, on ihmisillä oltava todellisia valinnan mahdollisuuksia. Köyhyyden vastainen taistelu, kaikkien saatavilla olevat koulutusmahdollisuudet ja toimivan perusturvan rakentaminen ovat perustavinta ihmisoikeustyötä, jolla voidaan ehkäistä vasten omaa tahtoa prostituutioon ajautumista.