Prostituutiokeskustelussa viitataan usein tutkimuksiin, mutta viittaaminen tapahtuu yleensä epämääräisesti ja tarkemmin yksilöimättä, minkälaisista tutkimuksista on kyse.
Prostituutio on laaja ilmiö, joka kattaa hyvin monenlaisia toimijoita, joista suurin osa on salassa ja piilossa. Edustavan tutkimuksen tekeminen koko prostituutiokentästä on hyvin vaikeaa.
Prostituutiotutkimusten otos on lähes aina hyvin rajallinen. Usein tutkimuksen kohteeksi löydetyt prostituoidut ovat jonkin auttamisjärjestelmän asiakkaita tai esimerkiksi jossakin tietyssä julkisesti tunnetussa paikassa toimivia prostituoituja. Tällaiset prostituoidut muodostavat kuitenkin pienen vähemmistön koko kentästä. Lisäksi suuri osa prostituoiduista kieltäytyy tutkimusyhteistyöstä, koska he kokevat tutkijat vihollisiksi, jotka haluavat urkkia tai väkisin "pelastaa" heitä ulos prostituutiosta.
On olemassa tutkimustuloksia, jotka kertovat suurimman osan tutkituista prostituoiduista olevan esimerkiksi insestin uhreja. Tällaisista tutkimuksista ei kuitenkaan voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä koko prostituutiosta, koska tutkimuksen kohteena ei ole ollut edustava otos koko prostituutiokentästä. Tutkimus kertoo ainoastaan siitä kohderyhmästä, jota on tutkittu.
Prostituutiokeskustelussa kuulee usein viitattavan myös sellaisiin "tutkimuksiin", joita ei oikeastaan ole olemassakaan. Esimerkiksi väite, että Ruotsissa olisi tutkimusten mukaan pääosin myönteisiä kokemuksia seksiasiakkuuden kriminalisoinnista, on harhaanjohtavaa. Ainoa "tutkimus", joka väitteen tueksi löytyy, on gallup-tutkimus, jonka mukaan 80% ruotsalaisista on tyytyväisiä lakiin. Mitään kunnollista, tieteellisesti pätevää ja kattavaa tutkimusta lain vaikutuksista ei ole tehty.
Prostituution vastustajat väittävät joskus "tutkimuksiin viitaten", että bordellien laillistaminen esim. Australiassa on johtanut myös laittomien bordellien lisääntymiseen. Tämänkään väitteen tueksi ei kuitenkaan löydy tieteellisesti pätevää tutkimusta.
Stakesin prostituution ehkäisyprojektissa pyritään etsimään mahdollisimman paljon hyvältä kuulostavia perusteluita prostituutioasiakkuuden kriminalisoinnille. Perusteluita on yritetty pukea tutkimuksen tuloksiksi, mutta todellisuudessa Stakesin harjoittama "prostituutio-tutkimus" on täydellinen fiasko, joka ei täytä edes alkeellisia tieteellisen tutkimuksen edellytyksiä. "Tutkimuksen" johtopäätöksiä on jo laajasti esitelty tiedotusvälineissä ja seminaareissa, vaikka kyseinen tutkija ei ole vielä julkaissut yhtään tieteellistä artikkelia tai tutkimusta. Kun tutkimuksen lopputulos on etukäteen päätetty, ei voida puhua tutkimuksesta vaan kyseessä on pelkkä politikointi ja vallankäyttö.
Olemattomiin tai puutteellisiin tutkimuksiin viittaaminen ja rajattujen tutkimusten virheellinen yleistäminen koko prostituutiokenttään on nykyisessä nopeatempoisessa mediassa aivan liian helppoa. Toimittajilta ja tiedotusvälineiltä tarvittaisiin entistä enemmän tutkivan journalismin harjoittamista, jotta prostituutiotutkimuksiin liittyvät tosiasiat tulisivat esille.